Tahko Throwback & Ilkka ”Ile” Musto

”Peltosen Markon eli tuttavallisemmin ”Pelen” pyynnöstä kirjoitin muistelon omista pesisvuosistani. Upseerin poikana olen Suomea kiertänyt enemmänkin. Stadissa olen syntynyt ja sieltä matka on jatkunut Riihimäelle, Lahteen, Haminaan, jälleen Lahteen, Savonlinnaan ja Hyrylään, josta sitten vuonna 1969 vaimoni kanssa muutimme Helsinkiin ja sieltä viimein vuonna 1975 Hyvinkäälle.

 
Kausi 1977 – Piirisedustaja Ilkka Musto pelasi Tahkossa linja- ja takakenttäpelaajana.

Pesiskipinä syttyi Haminassa asuessa vuosina 1956-1960. Kaupungissa pyöri silloin nuorten korttelisarjat pesiksessä, josta innostus lähti. Korttelipesiksestä siirryin sitten Lahteen ja Mailaveikkojen riveihin. Pelasin ensin LMV:n II-joukkueessa vuosina 1961 ja 1962, ja kaudella ’62 pääsin myös kahteen viimeiseen LMV:n mestaruussarjapeliin. Vuonna 1963 pelasin toukokuun kolme ensimmäistä peliä LMV:n mestisporukassa. Joukkueessa pelasi mm. Heikki Laine – yksi kautta aikojen parhaista pelaajista, sekä myös Veikko Kankkonen ja Niilo Halonen.

LMV:n viimeiseksi pelikseni jäi Sotkamo-LMV, joka päättyi lukemiin 9-6. Isä oli saanut komennuksen Savonlinnaan ja hän oli minua vastassa armeijan autolla yöllä Juvalla, jossa myös hyvästelin tutun pesisporukan. SaPKon lajina oli myös pesäpallo, joten pelasin siellä loppukauden sekä kauden -64 maakuntasarjaa. Seura kuitenkin lopetti pesäpallon ja siirryin pelaamaan vuodeksi Kerimäelle Louhen Lukkoon.

Juvan Pallon puuhamies Rainer ”Ukko” Nuutinen otti minuun yhteyttä ja Juvalla tuli vietettyä vuodet 1966-1967. Pajulahden Urheilupistossa olin vuosina 1967-1968 ja pelasin kauden 1968 jälleen Lahdessa LMV:n riveissä suomisarjaa.

Perhe muutti Savonlinnasta Hyrylään vuonna 1968. Siellä asuessani syksystä 1968 syksyyn 1969 pelasin Keravan Pallokerhossa. Syksyllä 1969 Viherkentän Antero, tuttavallisemmun ”Vipu” otti minuun yhteyttä ja houkutteli PuMuun Helsinkiin, jossa sitten pelasin hienot vuodet 1970-1974! Vuonna 1975 muutimme Hyvinkäälle ja sain pelata komeat pelivuodet 1975-1981 Tahkon hienon joukkueen kanssa.  Elämä Hyvinkäällä jatkuu edelleen Koronamittarilla mitattuna riski-ikäisenä.


Vasemmalla: Hakala, Wirtanen, Musto, Keski-Jyrä riemuitsemassa ottelun tuoksinnassa. Oikealla: ”Ile” harjoittelemassa.

Tästä alkupätkästä jo huomaa, että asuinpaikkojen vaihto on ollut myös rikkautta. Seuroja ja joukkueita, joita vastaan olen pelannut aikuisten sarjan pelejä, on ehkä enemmän kuin kenelläkään muulla. Edustamiani seuroja on 8 ja olen pelannut noin 80 eri seuraa vastaan. Pelikavereita ja ystäviä on joka puolella – menen sitten itään tai länteen. Mestaruussarja- eli superpesiskunnat suurin osa pesisfaneista tunteekin. Maakuntasarjatasolla vastassa on ollut mm. Kyrsyän Kisa (Sulkava), Maivalan Jyly (Juva), Kuonan Veikot (Kerimäki), Virtasalmen Urheilijat, Pieksämäen Palloilijat, Anttolan Urheilijat, Mikkelin Pallon-Lyöjät, Puumalan Viri, Juvan Palloilijat, Puurtilan Kisa-Pojat (Varkaus), Harjurannan Kisa (Varkaus) ja Lappeenrannan Urheilumiehet.

Suomisarjassa idän joukkueita ovat olleet mm. Tainionkosken Tähti (Imatra), Kiteen Urheilijat, Ilomantsin Urheilijat, Pörön Urheilijat (Karttula), Nurmeksen Sepot, Äänekosken Urheilijat, Suonenjoen Vasama, Pesä-Veikot (Jyväskylä), Etelä-Leppävirran Kiipperä ja Juankosken Kuohu. Etelän suomisarjajoukkueita oli kaudella 1968 Keravan Pallokerho, LMV, RPL, Herttoniemen Urheilijat, Työväen Mailapojat, Heinolan Mailapojat, Loimaan Palloilijat, Janakkalan Jana, Tainionkosken Tähti, Loimaan Leisku, Kouvolan Pallonlyöjät II ja PuMu II.  Tämä oli myös etelälohkon loppujärjestys. HePen suomisarjajoukkueessa pelatessa vastaan tulivat uusina seuroina vielä Kuusankosken Lohjan Kisa-Veikot ja Porvoon Kumuri.

SM-sarjassa eli nykyisessä Superpesiksessä olen vuosina 1969-1981 pelannut seuraavia joukkueita vastaan; SoJy, KPL, KaMa, HP, SMJ, IPV, ViVe, HoNSu, Lippo, Nurmo, Kiri, UPV, PKP, Halsuan Toivo, Jyväskylän Lohi, KiU, AA, Loimaan Pallo, Jokioisten Koetus, Kauhajoen Karhu, Vähäkyrön Viesti, Siilinjärven Ponnistus, Iin Urheilijat, Ikaalisten Tarmo, Ilmajoen Kisailijat ja Helsinki Pesis.


Vasemmalla: Ilkka Musto, Juha Lamberg, Reijo Koivu ja Kari Kuusniemi. Oikealla: Musto.

Noniin, siirrytäänpä tuosta listauksesta Hyvinkäälle, jonne sitten helmikuun lopulla vuonna 1975 päädyimme muuttokuorman kanssa. Kuorma ei ollut kovin iso, kun rakkaan vaimoni kanssa kahdestaan muutimme – taisi mukana olla vain parin pakettiautokuormallisen verran tavaroita. Perhe kasvoi vasta Hyvinkäällä, kun poikamme Vesa syntyi Hyvinkään uudessa sairaalassa heti samaisena kesänä ja tytär Päivi vuonna 1979. Työpaikka vaihtui Hyvinkään Pohjolaan, pelaaminen Tahkossa alkoi ja sen myötä alkoivat myös monet muut seurahommat.

Vaikka pelihommat ovat antaneet minulle todella paljon, niin ehkä kuitenkin itselleni ovat vielä antoisampia olleet Tahkossa monet muut moninaiset hommat. Pelaamisen ja juniorivalmentamisen lisäksi olen saanut johtaa pesäpallojaostoa useat vuodet. Lisäksi toimin monet vuodet johtokunnassa ja lopuksi olin myös toiminnanjohtajana pelastamassa vaikeuksissa olevaa seuraa yhdeksän vuoden ajan.

Kaksi minulle todella tärkeää asiaa haluan tuoda esiin. Toinen on vuonna 1977 korttelisarjojen käynnistämistehtävä ja toinen seuratoiminnan naistoimikunnan syntytapahtuma.

Taisi olla jo kesän -77 puoliväli, kun Tahkon pesiksen tärkeät puuhamiehet Hattu ja Makri tulivat luokseni, ja esittelivät minulle ajatuksiaan junioripuolen kehittämiseksi.  Suunnitelmat olivat todella hyvät, tarvittiin ainoastaan henkilö, joka ottaisi vastuun suunnitelmien toteuttamisesta ja miehet pyysivät minua tehtävään. Vaimoni ja työnantajani kanssa juteltuani lupauduin hommaan. Tämä uusi tehtävä tulisi viemään niin työaikaa kuin iltaista vapaa-aikaa, ja siksi piti saada myös hyväksynnät molemmilta tahoilta.


Kuva vuodelta 1995.

Käynnistin Juniorivaliokunnan suunnittelukokoukset heti syyskuussa. Ensimmäiseen valiokuntaan valittiin allekirjoittanut (pj), Mauri Oksanen, Aarre Peltonen, Sami Tolvanen, Ari Skyttä, Martti Jeskanen, Stig Tainio ja Timo Keski-Jyrä. Syksyn aikana pidettiin liki viikoittain palaveri Tahkon silloisissa toimitiloissa radanvarressa Munckinkadun päässä. Palavereissa valittiin mm. omista junioreista pitkän tähtäimen valmennusryhmä, johon kuuluivat Pekka Tyni, Ari-Pekka Silvan, Olli Silvan, Juha Nikander, Kimmo Kölhi, Simo Rautajärvi, Esa Honkalehto, Markku Vahvelainen, Petteri Oksanen, Markku Hämäläinen, Juha Matikainen, Marko Paski, Mika Eerikäinen, Simo Eerikäinen, Jukka Yrjänen, Kimmo Yrjänen, Jukka-Pekka Harjuvaara, Mika Lahtinen, Rauni Paananen, Markku Koskinen, Asko Hiltunen ja Juho Ruponen. Tästä ryhmästä liki puolesta tuli Tahkon I-joukkueen pelaajia. Toiminnan alussa 10-14 vuotiaiden poikien talviharjoittelusta vastasivat Stig Tainio ja Ilkka Musto ja tyttöjen 10-15 vuotiaista Sauli Tolvanen sekä pesäpallojaoston toiminnanjohtaja Ari Skyttä.


Myöskään muut lajit Tahkon alla eivät olleet Ilkalle outoja. Tässä pari kuvaa Curling-joukkueesta.

Hyvinkään Liigan eli korttelisarjojen käynnistäminen vaati paljon valmisteluja koko talven ajan, sillä tuolloin pelikuntoisia kenttiä olivat vain Pihkala ja Sveitsi. Kaupungin kanssa saatiin sovittua, että jatkossa myös Paavolan, Viertolan, Sahanmäen ja Mustamännistön kenttiä pyritään pitämään paremmassa kunnossa.  Pienenä ongelmana oli, kun HyPS:n junioreiden jalkapallopelejä pelattiin niissä myös.

Hyvinkään Liigassa kaupunki oli jaettu kolmeen osaan: Paavola, Sahanmäki ja Viertola. Joukkueet olivat kolmessa ikäluokassa eli 9v tenavat, 11v E-juniorit ja 13v D-juniorit. Seuraavana vuonna tuli sarjaan lisäksi poikien C-ikäisten joukkue ja tyttöjen 9v eli tellut. Joukkueiden pelinjohtajien, apuvalmentajien  ja huoltojoukkojen kasaaminen olikin sitten hieman isompi homma. Talviharjoitukset saatiin nopeasti pyörimään, kun niihin löytyi vastuuvetäjät. Hyvinkään pesäpallotuomarit hoitivat hienosti peleihin tuomarit ja loppujen lopuksi saimme kevääksi kaikki kasaan kun huoltojoukkoihinkin omien pelaajalasten vanhemmat innostuivat mukaan, ja useimmilla ne hommat jatkuivatkin vuosia.

Valtakunnan leirit olivat kesän odotetuin kohokohta. Itsekin olin ainakin neljällä viikon leirillä, kun Vesan ikäluokan joukkueen kanssa leireiltiin. Koko perhe oli aina mukana nauttimassa leiripeleistä ja tuttujen tapaamisesta. Lisäksi myös Tahkon pesiskauden päättäjäiset olivat aina iso ja odotettu tapahtuma syyskuun lopulla. Lasten päättäjäiset palkintojen jakoineen tapahtui Rantasipin yökerhossa iltapäivällä. Aikuisten suuret, noin 300-400 hengen päättäjäisjuhlat pidettiin Rantasipin pääsalissa, ja ne olivat ikimuistoisia tilaisuuksia.

Sitten Tahkon pesisjaoston naistoimintaan. Pesäpallojaosto antoi juniorivaliokunnalle tehtäväksi tutkia mahdollisuuksia perustaa oma naistoimikunta nuorten toiminnan tukemiseen. Pyyntö tapahtui 7.2.1980 ja valiokunta käsitteli asiaa kokouksessaan 11.3. antaen tehtävän allekirjoittaneelle. Otin asian hoitaakseni ja olin Ollikaisen Helenaan yhteydessä välittömästi, joka suostui toimimaan asian eteen. Hän kutsui toukokuussa Tahkon toimistolle lähinnä pelaajien ”äitejä”, joita tuli paikalle 11.  Tässä perustavassa kokouksessa Helena valittiin sitten ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, ja hänen sekä hänen seuraajiensa aktiivisen toiminnan johdosta toiminta kasvoi – jäsenienkin määrä kasvoi noin 40 henkilöön.

Alkujaan päätehtäväksi oli ajateltu miesten ja naisten SM-sarjaotteluiden kenttämyynti.  Tyytyväisenä voi vieläkin muistella kuinka tämän ”makkarapesiksen” hommat kentällä sujuivat hymyissä suin satoi tai paistoi. Sama koskee järjestysmiehiä, jotka hoitivat peleissä isoa roolia ja olivat muutenkin kaikenlaisissa talkoissa mukana. Naistoimikunnan homma laajeni vuosien myötä moniin eri tapahtumiin, mm. Paarijoen Patikointiin, messuihin ja laskiaisiin, joissa liki kaikissa olivat myös Tahkon järkkärit mukana.

Itse järjestin Tahkon puikoissa kolmena talvena 91-01 Monnin tanssihallilla tanssit 1.10.-30.3. välisenä aikana. Suomen parhaat artistit olivat paikalla reiluina 20 perjantaina kaudessa. Naistoimikunnasta oli paikalla aina 5-6 henkeä ja järkkäreitä liki saman verran. Naiset hoitivat lipunmyynnin ja narikan ja miehet ohjauksen parkkipaikalla sekä sisäpäivystyksen ja lisäksi joku ehti tai uskalsi käydä parketillakin. Itsekin olin paikalla vaimoni kanssa puolet ajasta tanssien. Niistä perjantai-illoista tuli mukava tapaamishetki porukalle. Sen muistan, että Agents solistinaan Jorma Kääriäinen veti eniten tanssijoita (760 henkeä). Solisteina olivat mm. Reijo Taipale, Kari Tapio, Arja Koriseva, Paula Koivuniemi, Marita Taavitsainen, Kaija Pohjola, Arja Havakka, Antti Huovila, Tapani Kansa, Taina Kokkonen jne.

Pelaamiseni lisäksi paljon antoivat minulle niin nämä yhteiset hommat junioripuolella kuin hienot yhteiset, moninaiset hetket naistoimikunnan ja järkkäreiden kanssa. Pelaajana tunsin, että kuuluimme isoon yhteiseen perheeseen. Haluankin kiittää jokaista tuolloin mukana ollutta, kuin myös nykyisinkin seuratoiminnassa mukana olevaa. Hyvää koronatonta vuoden jatkoa!”

Ilkka ”Ile” Musto

”Ilkka Musto pelasi 15 kautta SM-sarjassa, ja voitti urallaan 4 SM-kultaa ja kaksi SM-pronssia. Hän edusti kerran Itä-Lännessä, kolmesti Liitto-Lehdistö -ottelussa ja on voittanut kerran Suomen Cupin. Vuosikymmenten aikana hän on niin pelannut, valmentanut, uudistanut kuin johtanut seuraa Hyvinkäällä. Haluamme seurana kiittää Ilkkaa hänen uskomattomasta panoksestaan hyvinkääläisen pesäpallon ja seuratoiminnan eteen, ja kiitos siitä, että jaoit osan tarinastasi myös uudelle pesäpallosukupolvelle!”

Jutun jatkoksi valikoitui Ilkalle merkityksellinen vuosi 1977, joten tässä alhaalla otteita kauden -77 Tahko-lehdestä sekä muutama muu kuva kyseiseltä kaudelta:


2020-05-14T11:07:44+03:00 14.5.2020|Uutiset, Yleinen|