Nimi: Valtteri Ketonen Lempinimi: Vade Syntymävuosi: 1975 Pelannut vuodesta: 1997 superissa, mutta koko homma alkoi vuonna 1982 Kasvattajaseura: Hämeenlinnan Paukku Pelipaikka sisällä / ulkona: etenijä / sieppari Parasta pesäpallossa: Taktiikka, monipuolisuus, voittaminen Mieleenpainuvin pesäpallomuisto: Suomenmestaruus Motto: Ei tässä mottoja tarvita! Mistäpäin olet kotoisin ja missä asut tällä hetkellä? Pidän itseäni hämeenlinnalaisena, vaikka pesiksen aloitin Loimaalla asuessani. Nykyisin asun Turengissa Hämeenlinnan naapurissa. Mitä teet tällä hetkellä elääksesi? Olen erityisopettajana Kiipulan ammattiopistossa Turengissa. Kerro lyhyesti pesäpallourasi: Aloitin pesäpallon pelaamisen Loimaalla 80-luvun alussa. Muutimme Hämeenlinnaan, kun olin yhdeksän ja samalla siirryin pelaamaan Hämeenlinnan Paukkuun. Paukussa pelasinkin yhtä aikaa montaa eri juniorisarjaa ja aikuistenkin sarjoja, kunnes sain ensikosketuksen Hyvinkään Tahkoon farmisopimuksen myötä 90-luvun alkupuolella. Pelasin kaksi kautta Tahkon a-pojissa sekä Paukun miehissä aluksi maakuntasarjaa ja sitten suomisarjaa. Parin vuoden tauon jälkeen pääsin uudestaan Tahkon toimintaan mukaan nuorten superpesiksen myötä. Uuden säännön mukaan joukkueessa sai pelata kaksi yli-ikäistä pelaajaa, joten pääsimme Muston Vesan kanssa kiertämään Suomea vielä juniorisarjassa sekä pelasimme samaan aikaan Paukussa miesten suomisarjaa. Kausi 1996 päättyi hienosti, koska voitimme nuorten suomenmestaruuden sekä nousimme Paukun kanssa ykköspesikseen. Syksyllä -96 tein ensimmäisen pelaajasopimukseni Hyvinkään Tahkon superpesisjoukkueen kanssa. Paukun suomisarjajoukkueesta Tahkon superiin pääsivät myös Muston Vesa ja Laakson Artsi. Tahkolla oli vuodeksi -97 hyvä joukkue (edellisvuonna hopeaa) tosin pienellä nuorennusleikkauksella muokattuna. Myös Uki tuli uutena pelaajana Tahkoon Riihimäen ykköspesiksestä. Omasta mielestäni kausi -97 meni henkilökohtaisesti jopa yläkanttiin pelatessani koko kauden ykköskärkenä ja siepparina. Vuosien varrella Tahko on muuttunut paljon: Huippupelureita on tullut ja mennyt, ennätyksiä on rikottu, juoksuja on lyöty ja tuotu, mitaleja on voitettu jne. Itse olen onnistunut omassa roolissani niin hyvin, että kutsu Itä-länteenkin on tullut useita kertoja (pelattuja otteluja kuusi). Etenijäkuninkuudenkin olen voittanut. Uran hienoin hetki oli kuitenkin syksy 2007, kun voitimme suomenmestaruuden. Ensi kesä tulee jälleen olemaan hyvä tahkolainen kesä… johon on hyvä lopettaa. Miten vietät aikaasi pelimatkoilla? Katselen videoita ja harrastan tietokilpailua ympärillä olevien kanssa… tosin he ovat melkein kaikki aina lopettaneet tai lähteneet seurasta. Ehkä tietokilpailut ovatkin vain mun mieleen? Entä vapaa-ajalla? Vietän aikaa perheen kanssa. Ei mikään muu tulisi nyt mieleenkään.
|